Kuulen taas kun hissi nousee meidän kerrokseen. Se kävelee ensin toiseen päähän ja kuulen kun sieltä kuuluu kun se laittaa lehden naapurin postilaatikkoon. Sitten sen kengät vinkuu kun se kävelee meidän ovea kohti ja mun sydän alkaa aina hakkaamaan kun odotan sitä metallista narahdusta. Se ääni on niin kamala. Se jotenkin riipaisee mua aina sisältä.
Yleensä jos oon vielä hereillä niin sen äänen jälkeen kiipeen Hapun viereen sänkyyn. Mutta nyt se on poissa. Mutta sisko on täällä.
Tänään se lähestyi. Ja mua pelotti, vaikka se onkin se postimies. Sisko kysyi aiemmin että onko mulla jotain ihme fobioita, muuta kun hämähäkit. Ja nyt tajusin että tää se on. Pelkään sitä ääntä. Sitä kun se luukku päästää sen metallisen rääkäisyn.
Vaikka se onkin vaan postimies.
Tänään se meni ohi. Hapu on varmaan perunut Aamulehden ennen kun se lähti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti